SI – TERAPIA
SI – TERAPIA (Sensoorinen integraatio)
SI-terapia: Auta lastasi kehittymään aistisäätelyssä ja vuorovaikutustaidoissa
SI-terapia auttaa lapsia, joilla on aistisäätelyhäiriöitä, jotka vaikuttavat heidän käyttäytymiseensä ja kehitykseensä. On tärkeää hakea apua, kun esimerkiksi
- lapsen toiminta on jäsentymätöntä, voi olla vaikea rauhoittua tai toimia pidempään vireästi,
- kavereiden kanssa leikkiin mukaan meneminen ei onnistu,
- liikkuminen on kulmikasta ja tahatonta ja sisältää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, tai
- lapsi viihtyy omissa oloissa eikä hae kontaktia muihin.
AISTISÄÄTELYHÄIRIÖ SENSORINEN INTEGRAATIO
Onko lapsen toiminta jäsentymätöntä? Leikkiin yhtyminen kavereiden kanssa ei onnistu? Liikkuminen on kulmikasta, tahatonta tohellusta? Sisältääkö lapsen arki vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Lapsi viihtyy omissa oloissa ja ei hae kontaktia muista? Syynä voi olla aistisäätelyhäiriö.
Yhä useammin lasten käyttäytymiseen liittyvien ongelmien yhteydessä on alettu tiedostaa ns. säätelyhäiriöiden vaikutus lapsen kehitykseen ja käyttäytymiseen. Ayresin kehittämässä sensorisen integraation teoriassa aistisäätelyyn liittyvät tekijät ovat olleet tiedostettuja jo alkuvaiheesta lähtien. Kuluneen kymmenen vuoden aikana tältä pohjalta on tehty runsaasti tieteellistä tutkimusta ja julkaisuja aistisäätelyhäiriöiden luonteesta ja kuntoutuksesta. Tämä tieto on auttanut ymmärtämään aistisäätelyhäiriöistä johtuvaa poikkeavaa käyttäytymistä sekä tehostamaan ongelmiin puuttumista terapian keinoin. Aistisäätelyongelmissa lapsen ympäristöllä on erittäin tärkeä merkitys lapsen käyttäytymisen jäsentymiseen. Siksi ongelmia tulee arvioida aina suhteessa lapsen ympäristöön, ympäröiviin ihmisiin ja tilanteisiin, joissa poikkeavaa reagointia esiintyy.
Pienen lapsen reaktiot ärsykkeisiin saattavat olla yllättäviä, koska hänen fysiologinen itsesäätely on vasta kehittymässä. Pienet lapset ylistimuloituvat tai ylivirittyvät herkästi ja autonomisen hermoston toiminta kiihtyy. Säätelykyvyn kehittyminen ja kypsyminen tukee tarkoituksenmukaista vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Fysiologisesti aistisäätely on solutasolla tapahtuva yksittäisen aistimuksen laukaisema mukautumisen ja herkistymisen mekanismi. Se muuttaa hermoston rakennetta ja/tai toimintaa vaikuttaen synapsien väliseen tiedon siirtymiseen. Aistisäätelykykyä arvioidaan havainnoimalla lapsen reagointia ja käyttäytymistä arjen erilaisissa tilanteissa. Havainnoitavissa olevaan aistisäätelyyn vaikuttavat sekä yksilön sisäiset tekijät että ympäristöön ja vuorovaikutukseen liittyvät ulkoiset tekijät. Kun ulkoiset tekijät (tehtävä, ympäristö, vuorovaikutussuhteet, kulttuuri) ja sisäiset tekijät (yksilön kyky käsitellä aistitietoa, tunteita, ylläpitää tarkkaavuutta) sopivat yhteen, nähdään lopputuloksena tilanteeseen sopiva tarkoituksenmukainen toiminta
Miten aistisäätelyhäiriö näkyy lapsessa?
Aistisäätelyhäiriö näkyy paitsi lapsen tavassa reagoida aistimuksiin ja hallita käyttäytymistään, niin myös vireystilan, tarkkaavuuden ja tunteiden säätelyssä.
Aistiärsykkeisiin yliherkästi reagoivan lapsen on usein vaikea rauhoittua. Pidempään kestävä ylivirittyneisyys vaikeuttaa jäsentynyttä toimimista. Aistimuksiin heikosti reagoivien (alireagoivien) lasten on puolestaan vaikea saavuttaa tai ylläpitää hyvää toimintavirettä ja/tai päästä alkuun toiminnassa.
Milloin hakea apua?
Häiriöstä puhutaan silloin, kun lapsen ongelmat ovat sellaisia, että ne estävät lasta suoriutumasta niistä jokapäiväisistä asioista, joista hän haluaisi suoriutua, hänen pitäisi suoriutua tai hänen oletetaan ikänsä perusteella suoriutuvan. Lapsen elämäntilanne, häneen kohdistuvat odotukset ja ympäristö vaikuttavat siis voimakkaasti siihen, minkälaiset oireet koetaan häiritseviksi. Kun aistitiedon käsittelyssä on ongelmaa, lapsen kehitys ja oppiminen eivät etene odotetusti. Uusien taitojen oppiminen voi olla erityisen työlästä ja lapsen saattaa olla vaikea hallita käyttäytymistään. Lapsi voi kokea itsensä osaamattomaksi ja tyhmäksi, mikä heikentää itsetuntoa. Hän alkaa välttää haasteellisia toimintoja, jotka olisivat välttämättömiä uusien taitojen oppimiselle. Lapsen kehitykselliset ongelmat vaikeuttavat leikkimisen ja omatoimisuustaitojen kehittymistä. Lapsi ei esimerkiksi osaa leikkiä toisten lasten kanssa, on taitamaton käyttämään leikkivälineitä, ei pysty kehittämään leikkiä eteenpäin tai ryntää keskittymättä leikistä toiseen. Koska useimmat lasten ongelmat näkyvät arjessa käyttäytymiseen ja/tai oppimiseen liittyvinä ongelmina, on kuntoutusta mietittäessä tärkeää arvioida ensin huolellisesti, mistä ongelmat johtuvat. Sensorisen integraation arvioinnissa pyritään selvittämään arjessa näkyvien ongelmien kehityksellisiä tekijöitä, sensorisen integraation ja motorisen toiminnan ohjailun, eli praksian kehittymistä / ongelmia
Asiantuntija käytössäsi